http://porinfilosofinenseura.fi/seminaari.html

Taiteen järjestykset ja luovat prosessit -seminaari 25.10.2014

dos. Irmeli Hautamäki, Helsingin yliopisto

Ajattelun murros modernissa taiteessa ja sen suhde tieteeseen

Abstrakti

1900-luvun alussa syntyi lähes samanaikaisesti joukko uusia taidemuotoja, jotka luopuivat todellisuuden representaatiosta. Kubistit katkaisivat siteen klassisen taiteen traditioon  väittäen kirjoituksissaan ettei todellisuutta jäljittelevä  taide ollut totta, kubismi sitä vastoin oli realismia. Myös abstraktin taiteen kehittäjät Kandinsky ja Malevich kritisoivat akateemista taidetta tutkimuksissaan ja teoksissaan. Kandinsky halusi korvata ulkoista todellisuutta esittävän taiteen ”sisäisellä välttämättömyydellä”; Malevich puolestaan väitti suprematismin olevan ”uutta realismia”. Mistä tässä oli kyse? Tarkastelen 1900-luvun alun avantgardea episteemisenä murroksena taiteilijoiden tuottamien tutkimusten valossa. Ajattelun murros nostaa esiin monia filosofisesti haastavia kysymyksiä, kuten mitä tieto on taiteessa ja miten se eroaa tieteellisestä tiedosta? Voidaanko sanoa, että modernin taiteen episteeminen murros oli seurausta modernin tieteen vallankumouksesta? Kysymyksiä tarkastellaan kahden modernin ajattelijan, Theodor Adornon ja Michel Foucault’n filosofian tarjoamista lähtökohdista.