Hyvät, pahat, generatiiviset: Paul Feyerabendin ja David Bohmin ajatuksia luovuudesta

Abstrakti

Luovuutta pidetään tyypillisesti jonkin uuden tuottamisena ja moraalisena hyveenä. Tosiasiallisesti erilaisten luovuuskäsitysten kirjo on sangen runsas. Paul Feyerabend pitää luovuutta vaarallisena myyttinä. Vaarallisena siksi, että persoonallisen luovuuden tuotokset ovat repineet maailmaa rikkinäisempään suuntaan. Tuotokset ovat yhteiskunnallisesti kyseenalaisia (esim. virheelliset, fragmentaariset fantasiat tieteessä voivat johtaa vaarallisiin käytäntöihin, joista ei ole paluuta). Taide- ja tiedeteokset ovat parhaimmillaan luonnon tuotteita. Koko maailma on artefakti. Uutta syntyy, mutta tämä on luonnon yleinen piirre. Ajatusten seurauksena on, että persoonallisen luovuuden merkitys vähenee dramaattisesti. Ihminen on maailman tapahtumien välikulkuasema, eikä uusia alkuja ole. Feyerabend kritisoi luovuutta sikäli kuin se ymmärretään persoonallisena, ihmisen sisältä kumpuavana voimana, joka tuottaa ja muuttaa sekä tietoa että taidetta. Osan (subjektiivisuuden, mielivaltaisuuden) ja kokonaisuuden (objektiivisuuden, lainomaisuuden) suhteet ovat Feyerabendin huolenaiheena. Osien ja kokonaisuuden, subjektiivisen ja objektiivisen, suhteet ovat myös David Bohmin tutkimusten keskiössä. Bohmin generatiiviset järjestykset ovat universaaleja luovuuden lähteitä. Generatiiviset järjestykset tarjoavat tavan tarkastella, miten luovuus on luonnollista ja vaalittuna mahdollisesti fragmentaatiot ylittäviä. Tarkkaavaisuus ja huomiokyky synnyttävät merkityksiä. Nämä liikkuvat fyysisiltä ilmentymistasoilta hienosyisille generatiivisille tasoille. Tälle vastakkaista liikettä on oivalluskyvyn luova avautuminen. Se syntyy generatiivisen järjestyksen uumenissa. Näillä järjestyksillä Bohm pyrkii ymmärtämään luovuuden merkitystä ja paljastamaan sen esteitä.